Kappas vaan. Viime kirjottamasta onkin taas jo aikaa. Mua vaivaa joku kumma kirjoitusblokki. Tekstiä tunnun saavan vaan aikaaseks mesessä kun juttu on vuorovaikutteista.

Mutta. Otsikkoon. Lanseerasin itselleni juuri uuren termin. Sitten kun-elämä. Oon toki saattanut lukea tämän jostain ja voisi kuvitella tämän olevan yleinenki termi, mutta haluan nyt uskoa, että keksiin sen itse.

Tämä on varmasti monelle hyvin tuttua.

Jatka lauseita haluamallasi tavalla:

Olen onnellinen sitten kun...
Kaikki on paremmin sitten kun...

Itselläni tämä lause kuului monta vuotta sitten: Olen onnellinen sitten kun minulla on poikaystävä.
Nyt kun tuo asia on ollut jo monta vuotta pulkassa(tarkalleen ottaen vähän yli 3v) niin sitähän vois olettaa, että nyt oon sitten onnellinen.
VÄÄRIN!
Ehei. Nimittäin mukaan on tullut uusi sitten kun-tekijä. Tai oikeastaan montakin.

Olen onnellinen sitten kun oon laihempi ja varakkaampi.

Tässä tämän hetken lause. Ja tässä välissä saattaapi elämä mennä ohi kun ei muka voi olla onnellinen ennenku noi kriteerit on täytetty. Ja kummatki on aika vaikea toteuttaa kun on työtön ja hiton laiska liikkuja.
Että niin.. tässä se aika menee jollitellessa.

Oon taas vanhentunutki vuodella tässä tämän kuun puolella. Ikäkriisiä meinaa kuulkaa pukata välillä kun oikeen pysähtyy asiaa miettimään. Ehkä on paree ajatella mukavempia asioota. Niinko kissanpentuja, sateenkaaria ja ja..not.

Mut oikeesti, sais nää hiton pakkaset jo riittää! Kevät tänne, kiitos!