En oo keikkaihmisiä. En oikeen tykkää käydä bändien keikoilla yms. Voisin tykätä kyllä mennä semmoisiin konsertteihin joissa olis kunnon istumapaikat jne, mutta kaikki tukalat baarikeikat yms ni.. no ne ei vaan oo mua varten.

Eileen tuli taas todiste siitä kun olin  baarikeikalla. Ai miksi menin jos en tykkää keikkailusta? No en oo koskaan nähny kyseistä artistia livenä, että olihan se silleen kokemus. Ja mua pyydettiin seuraksi mukaan ja kysyjä oli kaveri monen sadan kilometrin takaa. Ei nähdä kovin usein joten nyt sitten oli tilaisuus nähdä samalla. Vaikkakin juttelu perustui siihen, että kumpiki karju toiselle musiikin ylitte ja multa meni suuri osa ohi kun en kuullu enkä kehdannu jatkuvasi huutaa, et "MITÄ?"

Siinä 2h odoteltiin lavan edes, sitten mun piti mennä vessaan. Siel meni tovi ja ku tulin takas ni pum, koko lavanedusta ja pitkälle kauemmas ni täynnä ihmisiä (=naisia). En sitte päässy enää paikalleni vaikka yritin. Noh, eipä siinä mitään, mulle kyllä riitti katselu turvallisen välimatkan päästä. Olin kyllä ensin siinä lähellä, mut alko väkijoukko velloa niin levottomasti et oli pakko siirtyä kauemmas.
Olin varmaa ainoa joka sielä seiso naama nurinpäin väsyneenä odottamaan ku muut joras ja kilju vaan

En vaan pääse keikoilla tunnelmaan. Varmaan johtuu ihan oikeesti siitä, et ku on selvinpäin ni jaksa kattella sitä sellasta kiljumista. Ja ku on ahtaanpaikankammo ni en kestä sitä et kaikki on samas supus ja tunkee toisten iholle. Mä tarvin mun henkilökohtaisen tilan, kiitos vaan!
Oon liian huolestunu vahtimaan ettei kukaan läikytä mun päälle juomaa, lyö mua päähän/vartaloon/mihin vaan, sytytä mun tukkaa tuleen (miks oikeesti pitää hempeiden biisien aikana nostaa sytkärit kattoon?? ei tosin tän keikan aikana mut noin yleensä ottaen) tai pompi mun päälle. Ennen keikan alkua siin kaks naista veti nurin ihan mun vieres. Jos olisin ollu vähäki eri kohdas ni olis kaatunu mun päälle. Että koita siinä sitte pitää hauskaa ku pitää vahtia ympäristöään. Ja musiikkiaki soitettii iha liian lujaa.
Nii ja sitte on vielä se tosiasia, et ku on aika hukkapätkä ni ei ees näe mitään ku muut huitoo edes.

Että joo, ei vaa oo mun juttu vaikka musiikin kuuntelusta suuresti nautin. Ehkä mäki viel pääsen joskus jollekki keikalle mikä saa mut hurmioon. Kaveri siinä keikan jälkee näytti ku aivan kädet tärisi ja sanoi et keikkailu on hänelle tapa nollata päätä. Mietiin siinä, et mikähä sitte olis mun tapa. En oikeen äkkiä ny keksi mitään.
Mutta pääasia, että kaverini, suuri fani, nautti keikastaan eturivissä.