Lämmintä sänkyä kaipaisin joo, silmiä meinaa niin väsy painaa. Mutta pitää tässä sinnitellä. Huomenna pitää töihin ja en halua pilata yöuniani päikkäreillä. Tässä oli taas koko viikko aikaa korjata unirytmiä yhden päivän takia, mutta toissa yönäkin meni puoli neljään asti lukiessa..

Jonkulaasia supervoimia sitä taas tuntis tarvittevansa näin joulun aikaan. Toiset varmasti enemmän kuin toiset. Mun ei sentään tartte pukea kotia jouluun, ei ressata jouluruuista yms yms. Ainoa ressattava asia on vain lahjat. Ja niissäki riittää ihan tarpeeksi. On kuitenki iso perhe ja kavereitakin joita pitää/saa lahjoa niin on sitten paljo ostettavaa. Ajatuksella haluisin lahjat ostaa ja joka vuosi päätän, että ostan lahjat ajoissa. Vaan mitenkäs sitten käykään? Sen varmaan voi helposti arvata :P

Ainoa missä oon ollu hyvissä ajoin on joulukortit! Ne on jo monta päivää sitten laitettu postin punaisessa kuoressa postiin. Tosin suoraan sanottunu ohuesti veettää tääkin joulukorttiasia. Kun tykkään lähettää kortteja ja niitä olis kiva saada. Viime vuonna lähetin sellaset kymmenen korttia ja itse sain kaksi. Tänä vuonna lähetän vähän enemmän ja odotettu joulukorttisaldo on varmaan taas siinä 1-3 paikkeilla. Joo joo, kukaan ei pakota mua kortteja lähettämään, teen sen vapaasta tahdosta. On kiva ilahduttaa muita korteilla. Olis vaan kiva jos muutki haluis mua ilahduttaa :P Oon varmaan itsekäs, mut piti tämäkin nyt sitten julkisesti kertoa.

Haluan muuten vielä jatkaa muutamalla sanalla aikaisempaa postausta lapsiin liittyen. Luottokaverini vinkkasi mulle uutisen jonka mukaan "Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia ihmisiä". Hesarin uutinen perustuu Ylioppilaslehden tekemään tutkimukseen nimeltä "Ilonpilaaja".

"Lapsettomien ja lapsia hankkineiden ihmisten onnellisuutta vertailevissa onnellisuustutkimuksissa on päädytty yllättävään ja poliittisesti epäkorrektiin tulokseen: länsimaissa lapsen saanti tekee ihmisestä onnettoman."

Mielenkiintoista luettavaa ja suosittelen lukemaan jos kiinnostaa. En halua kenenkään iloa pilata ja edelleen pitää sanoa, että en ole lastenvihaaja vaan pidän kyllä lapsista. En vain oo itse valmis äidiksi.

Paras pointti mikä tuolta tutkimuksesta bongasin oli erään haastatellun kommentti:
 ”Elämä voi olla todella hyvää ilman isyyden tai äitiyden kokemusta. Se ottaa välillä päähän, kun joku hokee, ettet voi tietää kuinka hieno tunne se on, kun et ole kokenut. Totta kyllä, mutta pätee jokaiseen asiaan maailmassa. Kyllä heroinistikin voi sanoa, ettette tiedä miten hyvää se kama on.”

Mä itse aion nauttia kyllä täysin siemauksin tätinä olemisesta. Sen tunteen tiedän ja se riittää pitkäksi aikaa, ehkä loppuelämäksi.
Eikä onneks vielä olla siinä vaiheessa, et tulis kauheesti uteluita lapsien hankkimisesta. Kun ensin pitääs saada meidät kihloihin tai edes asumaan saman katon alle :D

PS: Arvatkaa muuten olinko tässä hiljan taas vaihteeksi hammaslääkärissä. No olin!