Tuijottelen tässä mun yksiöni makuualkovin tyhjää seinää. Äsken siinä oli vielä sisustusjulisteita eri matkakohteista. Mm. Miami ja Venetsia. Niitä iltaisin tuijottelin haaveilevasti ja kuvittelin matkoja kyseisiin kohteisiin ja muuallekin,

Kuitenki hetki sitten otin ne pois ja siirsin siivous- ja vaatekaapin ovien sisäpuolille pois silmistä. Oon tässä tajunnut, että kotona vaan on parasta olla. Että ehkä mua ei oo tarkoitettu reissunaiseksi. Tykkään vaan liiaksi olla kotona. Plus, että hermoilen hirveästi jo hississä eli en pysty edes ajattelemaan lentokoneeseen astumista.

Tämän herätyksen aiheutti matka Ruotsiin. Joo aika hupaisaa jotenki. Käytiin Mussukan kanssa laivalla Ruotsissa niin, et oltiin yks yö hotellissa ja pari yötä laivalla. Olihan se ihan kivaa, mutta kyllä matkan paras hetki oli se kun pääsi kotiin. Tämä oli muuten mun eka kerta ulkomailla. Jotkuthan ei ees laske Ruotsis tai Tallinnas yms kohteis käymistä ulkomailla käymiseksi, mutta ne semmoset ihmiset on mun mielestä nenä pystys kulkevia snobeja! :D Minä tasan lasken sen ulkomaiksi ja olen nyt tyytyväinen, että oon edes kerran päässyt käymään.

En siis sano ettenkö koskaan ikinä mihinkään menisi, mutta on jotenki helpottavaa tiedostaa tämä asia, että mun ei tarvi enää haaveilla asiasta eikä katkerana miettiä, et miks kaikki muut menee mut mä en koskaan. No en mene ku en nii sittekkää halua enkä välttis uskalla.

Noniin, kyllä helpotti kun pääsi avautumaan. Ehkä voin nyt laittaa koneen kii ja koittaa viimeinkin saada unta.